Tuntuu aivan uskomattomalta että reilu
kymmenen kuukauden maailmanmatka on pian takanapäin ja edessä on
paluu koti-Suomeen ja arkeen! Viimeiset 2,5 kuukautta Aasiassa sujui
melko vauhdikkaasti ja yhdessä paikassa taisimme olla pisimmillään
5 päivää. Matkaa ympäri Aasiaa on taitettu busseilla, junilla,
lentämällä, pyörällä sekä jalkaisin ja täytyy myöntää,
että jatkuva matkanteko alkaa tässä vaiheessa tuntua pienenä
reissuväsymyksenä. Myanmarin matkan jälkeen halusimme vetää
vähän henkeä ja viettää reissun viimeiset pari viikkoa
paikallaan jossain kauniissa paikassa meren rannalla missä voisimme
sulatella mennyttä kymmentä kuukautta, rentoutua ja ottaa ”lomaa”
reissaamisesta. Siispä suuntasimme Bangkokista vielä Koh Taolle,
joka on pieni ja suht rauhallinen saari Thaimaan itäpuolella.
Saarella oleillessa oli aikaa myös vähän summailla matkan
herättämiä tunteita ja ajatuksia.
Monille pitkää reissua
suunnitteleville haavena on päästä pakoon kylmää talvea,
jonnekkin missä paistaa ikuinen aurinko, palmupuut kaartuvat meren
ylle ja edullinen hintataso mahdollistaa pidemmän oleskelun, sekä
irtaantumisen siitä kuuluisasta oravanpyörästä. Todellisille
reissaajille pitkä matka ei kuitenkaan ole varsinaisesti lomailua ja
monet etsivät syvällisempää merkitystä reissulleen. Jos on
rohkeutta ottaa vastaan mitä maailmalla on tarjottavana, voi reissu
olla opettavaisempi kuin yksikään koulun penkillä istuttu
oppitunti. Historian tapahtumat tuntuvat kiinnostavammilta kun
tapahtumiin tutustuu niiden oikeilla tapahtumapaikoilla ja eri
kansojen historiaan tutustuminen auttaa ymmärtämään miksi niin
monet asiat maailmassa ovat niin kuin ne ovat. Samalla kun kuulee
uusia tarinoita, huomaa kuinka useat tapahtumat kietoutuvat toinen
toisiinsa ja palaset maailmasta alkavat pikkuhiljaa loksahdella
paikoilleen.Toisaalta välillä tuntuu siltä, että mitä enemmän
maailmasta tietää, sitä vähemmän tätä kaikkea ymmärtää.
Kauneuden sekaan mahtuu myös paljon kurjuutta ja järjettömyyttä,
tarinat eivät aina ole kauniita, eiväkä ne pääty onnellisesti.
Välillä päällimmäisenä tunteena on raivo ja lohduttomuuden
tunne siitä kuinka paljon me ihmiset olemme onnistuneet pilaamaan ja
kuinka hirveä ihminen voi pahimmillaan olla toiselle ihmiselle.
Yksi raskaimmista paikoista minulle
henkilökohtaisesti oli tutusuminen Vietnamin sotaan Saigonissa
sijaitsevassa sotamuseossa. Sota jota käytiin yhteensä 9 vuoden
ajan, jossa yli 3 miljoonaa ihmistä sai surmansa ja minkä tähden?
Kun Kiinan ja Neuvostoliiton tukema kommunistinen Viet Kong -liike
otti vallan Pohjois-Vietnamissa ja hyökkäsi kommunismia
vastustavaan Etelä-Vietnamia vastaan saapui USA paikalle auttamaan
hyökkäyksen kohteeksi joutunutta Etelä-Vietnamia inhimillisistä
syistä. Pian sota kuitenkin muuttui kommunististen suurvaltojen,
Kiinan ja Venäjän sekä vapaata markkinataloutta kannattavan USA:n
väliseksi sodaksi jossa Vietnam toimi sotatantereena.
Todellisuudessa huolenaiheena USA:lla oli se, että kommunismi leviää
koko kaakkois-Aasiaan sulkee näin ollen maat vapaalta
markkinataloudelta. Kärjistettynä siis sodassa oli siis kyse
rahasta. Yhdekän vuotta silmitöntä raakuutta ja yli 3 miljoonaa
ihmishenkeä rahan takia!?
Matkatessa yhä selvemmäksi on käynyt
kuinka raa'alla tavalla raha pyörittää maailmaa ja meitä ihmisiä.
Raha luo järjestystä maailmaan, mutta se saa myös aikaan paljon
pahaa. Raha luo kilpailua, se synnyttää ahneutta ja kateutta sen
mukaan jaetaan valtaa ja pahimmillaan sillä määritellään
ihmisarvoa. Rahan vuoksi nähdään nälkää ja sen vuoksi soditaan.
Siitä huolimatta me ihmiset emme edes osaa kuvitella maailmaa ilman
rahaa. Rahakin on kuitenkin vain keksintö, ihmisen keksintö muiden
joukossa. Ei se ole absoluuttinen totuus jonka avulla maailmaa
voidaan pyörittää eikä se näin ollen voi olla ainoa vaihtoehto.
En väitä että olisi mahdollista alkaa järjestämään maailmaa
uudelleen ilman rahan käsitettä nyt kun pyörä on saatu jo niin
kovaan vauhtiin, mutta jo pelkästään ajatusleikki maailmasta ilman
rahaa, antaa uuden näkökulman ja suhtautumistavan koko systeemiin.
Jokainen voi muuttaa omaa suhtautumistaan rahaan.
Olemme pohtineet matkan aikana yhdessä
moneen kertaan rahan merkitystä omassa elämässä sekä sitä tuoko
raha onnellisuutta. Monet vierailemamme köyhien maiden asukkaat,
viimeiseksi Myanmarilaiset vaikuttavat kaikesta köyhyydestä
huolimatta elävän onnellista, yhteisöllistä elämää. Näille
ihmisille tuntuu olevan itsestään selvää että autetaan toinen
toisiaan ja että omasta vähästä jaetaan myös niille ketkä apua
tarvitsevat. Ihmiset hymyilevät ja laulavat paljon kun heitä
katselee päivän askareissaan, kenelläkään ei tunnu olevan kiire
mihinkään eivätkä ihmiset näytä stressaantuneilta. Yleinen
elämänasenne tuntuu olevan köyhyydestä huolimatta positiivisempi
kuin yleisesti ottaen meillä länsimaissa.
Hyvän esimerkin Myanmarilaisten
positiivisesta ajatusmaailmasta saimme kun olimme tekemässä 3
päivän mittaista vaellusta pienten vuoristokylien halki. Olemme
ohittamassa erästä kylää kun huomaamme tien varteen nurmelle
kerääntyneen suuren joukon ihmisiä. Maahan on levitetty vilttejä
joissa miehet pelaavat korttia ja naiset tuntuvat käyvän läpi
kylän asioita. Tarjolle on myös katettu syötävää sekä
huomattavan paljon paikallista rommia. Jarmo kysyy oppaalta mitkä
juhlat kylässä mahtaa olla meneillään johon opas vastaa että
kylässä on ollut aikaisin aamulla hautajaiset. Hautajaisten jälkeen
on tapana jäädä pelaamaan korttia ja juomaan rommia, jota jatkuu
aina seuraavaan aamuun saakka. Opimme, että Myanmarissa suhtaudutaan
kuolemaan siten, että kuollessaan sielu jatkaa makaa seuraavaan
paikkaan jota eloon jääneet hautajaisten jälkeen juhlivat.
Varmasti Myanmarilaisetkin tuntevat luopumisen tuskaa
lähimmäisistään, mutta päällimäisenä ajatuksena on ilo siitä
että kuollutta henkilöä odottaa nyt jotain parempaa. Heille
kuolema on luonnollinen asia ja luonnollinen jatkumo elämälle eikä
se ehkä tunnu niin pelottavalta asialta kuin monille meille
länsimaalaisille ihmisille.
Uusiin kulttuureihin tutustumisen myötä
onkin oppinut paljon uusia tapoja nähdä maailmaa ja matkalla yksi
antoisimmista asioista on ollut se kun ollut aikaa pohtia myös omaa
elämää aivan uudella tavalla. Lukuisat keskustelut maailmasta ja
elämästä yleensä paikallisten ihmisten, muiden tarvellereiden
sekä toistemme kanssa ovat antaneet enemmän kuin osasin koskaan
kuvitella ja kotiin palataan jos nyt ei aivan uudistuneina ihmisinä
niin ainakin laukut täynnä uusia ajatuksia. Kliseistä kuuluisin –
matkailu avartaa.
Itselläni matkan aikana on vahvistunut
ajatus siitä, että tulevaisuudessa opiskeluiden päätyttyä, kun
minunkin on vihdoin ja viimein aika siirtyä aikuisten oikeasti
työelämään, on ehkä valmis tinkimään elämänlaadusta ja
hakeutumaan vähemmän vastuulliseen ja sterssiä aiheuttavaan työhön
joka ei kulkisi työpäivän jälkeen mukana kotiin. Se tarkoittaa
ehkä vähemmän tuloja ja luopumista jostain, mutta samalla parempaa
henkistä hyvinvointia ja ehkä enemmän aikaa sellaisten ihmisten ja
asioiden parissa joista itse todella nauttii. Kiireestä ja
stressistä on tullut kirosanoja joita emme halua reissun jälkeen
enää elämäämme. Arjen laskeuduttua nuo pirut kuitenkin
luikertelevat elämään hyvin helposti ja siksi pitääkin olla
varma valinnastaan ja pysyä tiukkana ettei niin pääse käymään.
Elämä on lyhyt ja siitä pitää pystyä nauttimaan. Erään hyvän
ystävämme Colinin sanoin: ”Love your life – Live your life! I
you don't like something, change it, if you wanna do something, do
it! It's that easy”. Maailmassa on vaihtoehtoisia tapoja elää ja
kuka tahansa voi valita toisenlaisen tavan kuin mihin yhteiskunta
meitä niin kovasti painostaa jos on vain tarpeeksi rohkeutta.
Tärkeintä elämässä on olla onnellinen.
Jenkkiläinen Colin ja Jape
Syvällisiä keskusteluja elämästä
on yleensä syntynyt kun olemme olleet haikkaamassa milloin missäkin
päin maailmaa. Jarmon suuri oivallus matkalla on ollut se, että
ihminen viettää sängyssä ja töissä suurimman osan elämästään.
Ei siis ole samantekevää missä leipänsä ansaitsee tai kuinka
yönsä nukkuu, jos ne ovat kaksi aikaa kuluttavinta paikka
elämässämme. Usein tuntuu ettei työpaikkaa voi ruveta liikaa
valitsemaan, kun eletään aikaa jolloin hyvät työpaikat ovat
tiukassa. Olemme tulleet kuitenkin siihen tulokseen, että työpaikka
pitää valita huolella niin että sen lisäksi että työ on sopivan
haastavaa ja motivoivaa, töissä vietetystä ajasta pitää myös
pystyä nauttimaan. Jarmolle uuden työpaikan etsimisen lisäksi
hankintalistalla on myös uusi sänky!
Kaikista mahtavinta reissussa on
kuitenkin ollut se, että olemme saaneet nähdä lukemattomia aivan
uskomattoman kauniita ja ihmeellisiä paikkoja, sekä tavata aivan
mahtavia ihmisiä joista monista ehti tulla myös hyviä ystäviä.
Olemme nauttineet täysin siemauksin siitä vapaudentunteesta, että
on mahdollista mennä sinne minne tuuli kuljettaa vailla huolta
huomisesta. Juuri siitä mistä ennen reissuun lähtöä niin kovasti
haaveilimme. Monta kertaa kun käperryimme nukkumaan omaan pieneen
kotimme Johnyn konttiin, milloin milläkin leirintäalueella ympäri
Uutta-Seelantia, aivan mielettömän kirkkaan tähtitaivaan alla,
ihmettelimme ääneen kuinka onnekkaita voimmekaan olla kun saamme
kokea kaiken tämän.
Kaunes ja kurjuus maailmassa näyttäytyy
pitkällä reissulla juuri sellaisena kuin se on eikä kurjiltakaan
asioilta pysty sulkemaan silmiään. Kylmä tosiasia kuitenkin on
että surkuttelemalla tämän maailman ongelmia ei paranneta ja oman
mielenterveyden kannalta järkevämpää on keskittyä kauniisiin ja
hyviin puoliin ja yrittää löytää kaikesta ne positiiviset
puolet. Niin paljon kuin sitä välillä toivoisikin, minusta ei ole
parantamaan maailmaa, niin kuin ei kenestäkään yksinään. Se mitä
meistä jokainen voi tehdä ja mikä on jokaisen ihmisen
velvollisuus, on elää oma elämä niin hyvin kuin se suinkin on
mahdollista, luonnonvaroja säästäen sekä toisia ihmisiä
kunnioittaen, ihon väristä tai sosiaalisesta statuksesta
välittämättä.Vain hyvinvoivassa yhteiskunnassa voi olla
hyvinvoivia yksilöitä. Välinpitämättömyys on yleistä monille
länsimaalaisille ihmisille. On helppoa kääntää kanavaa ja sulkea
silmänsä maailman tapahtumilta, kun ajatellaan etteivät ne kosketa
millään tavalla omaa elämää. Tosiasia kuitenkin on, että kaikki
maailman tapahtuman liikuttavat ennemmin tai myöhemmin meitä
kaikkia tavalla tai toisella. On tärkeää olla tietoinen mitä
maailmassa tapahtuu ja ilmaista omalla käytöksellään ettei ole
oikein että jatkuvan markkinatalouden kasvun takia luonnonvaroja
tuhlataan yhä edelleen kiihtyvällä tahdilla ja että kilpailu
koventuessa heikommat meistä jäävät jalkoihin. Pitää välittää!
Aloitetaan vaikka sillä että jätetään pakkaamatta ne banaanit ja
pakastevihannekset niihin pienen pieniin pusseihin ja hymyillään
vähän enemmän kaduilla toinen toisillemme x)
Koko reissu on mennyt kokonaisuudessaan
aivan mahtavasti, ehkä jopa paremmin kuin osasimme odottaa. Kaikki
asiat tuntuivat vain hoituvan kuin itsestään parhain päin. Mikä
parasta, suunniteltu budjetti riitti kuin riittikin koko loppuun
saakka, Jarmo oppi surffaamaan ja kotiin palataan yhdessä tuumin.
Reissusta oli myös mukavaa kirjotella tarinoita blogiin ja erityisen
mukavaa kirjoittamisesta on tehnyt tieto siitä että blogilla on
ollut muutama uskollinen lukija, jotka ovat jaksaneet lukea tarinoita
sekä kannustaa meitä reissun loppuun saakka. Kaiken kaikkiaan blogi
sai meidän mittapuulla huikeat 21 231 katselukertaa! Iso kiitos
siitä erityisesti teille vakkarilukijoille, mutta myös
satunnaisille blogissa vierailijoille. Kiitos myös meidän molempien
vanhemmille jotka ovat jaksaneet huolehtia että kaikki on varmasti
hyvin. Maailmanmatka oli parasta mahtavuutta, mutta nyt tuntuu
mukavalta tulla ainakin vähäksi aikaa takaisin kotiin, näkemään
kaikkia teitä upeita kavereita ja haaveilemaan uusista reissuista.
Pian nähdään!
Surf in the morning - just because I can