Living the Dream - Fiiliksiä reissusta nyt kun 10kk kestänyt matka lähenee loppuaan

Tuntuu aivan uskomattomalta että reilu kymmenen kuukauden maailmanmatka on pian takanapäin ja edessä on paluu koti-Suomeen ja arkeen! Viimeiset 2,5 kuukautta Aasiassa sujui melko vauhdikkaasti ja yhdessä paikassa taisimme olla pisimmillään 5 päivää. Matkaa ympäri Aasiaa on taitettu busseilla, junilla, lentämällä, pyörällä sekä jalkaisin ja täytyy myöntää, että jatkuva matkanteko alkaa tässä vaiheessa tuntua pienenä reissuväsymyksenä. Myanmarin matkan jälkeen halusimme vetää vähän henkeä ja viettää reissun viimeiset pari viikkoa paikallaan jossain kauniissa paikassa meren rannalla missä voisimme sulatella mennyttä kymmentä kuukautta, rentoutua ja ottaa ”lomaa” reissaamisesta. Siispä suuntasimme Bangkokista vielä Koh Taolle, joka on pieni ja suht rauhallinen saari Thaimaan itäpuolella. Saarella oleillessa oli aikaa myös vähän summailla matkan herättämiä tunteita ja ajatuksia.

Monille pitkää reissua suunnitteleville haavena on päästä pakoon kylmää talvea, jonnekkin missä paistaa ikuinen aurinko, palmupuut kaartuvat meren ylle ja edullinen hintataso mahdollistaa pidemmän oleskelun, sekä irtaantumisen siitä kuuluisasta oravanpyörästä. Todellisille reissaajille pitkä matka ei kuitenkaan ole varsinaisesti lomailua ja monet etsivät syvällisempää merkitystä reissulleen. Jos on rohkeutta ottaa vastaan mitä maailmalla on tarjottavana, voi reissu olla opettavaisempi kuin yksikään koulun penkillä istuttu oppitunti. Historian tapahtumat tuntuvat kiinnostavammilta kun tapahtumiin tutustuu niiden oikeilla tapahtumapaikoilla ja eri kansojen historiaan tutustuminen auttaa ymmärtämään miksi niin monet asiat maailmassa ovat niin kuin ne ovat. Samalla kun kuulee uusia tarinoita, huomaa kuinka useat tapahtumat kietoutuvat toinen toisiinsa ja palaset maailmasta alkavat pikkuhiljaa loksahdella paikoilleen.Toisaalta välillä tuntuu siltä, että mitä enemmän maailmasta tietää, sitä vähemmän tätä kaikkea ymmärtää. Kauneuden sekaan mahtuu myös paljon kurjuutta ja järjettömyyttä, tarinat eivät aina ole kauniita, eiväkä ne pääty onnellisesti. Välillä päällimmäisenä tunteena on raivo ja lohduttomuuden tunne siitä kuinka paljon me ihmiset olemme onnistuneet pilaamaan ja kuinka hirveä ihminen voi pahimmillaan olla toiselle ihmiselle.

Yksi raskaimmista paikoista minulle henkilökohtaisesti oli tutusuminen Vietnamin sotaan Saigonissa sijaitsevassa sotamuseossa. Sota jota käytiin yhteensä 9 vuoden ajan, jossa yli 3 miljoonaa ihmistä sai surmansa ja minkä tähden? Kun Kiinan ja Neuvostoliiton tukema kommunistinen Viet Kong -liike otti vallan Pohjois-Vietnamissa ja hyökkäsi kommunismia vastustavaan Etelä-Vietnamia vastaan saapui USA paikalle auttamaan hyökkäyksen kohteeksi joutunutta Etelä-Vietnamia inhimillisistä syistä. Pian sota kuitenkin muuttui kommunististen suurvaltojen, Kiinan ja Venäjän sekä vapaata markkinataloutta kannattavan USA:n väliseksi sodaksi jossa Vietnam toimi sotatantereena. Todellisuudessa huolenaiheena USA:lla oli se, että kommunismi leviää koko kaakkois-Aasiaan sulkee näin ollen maat vapaalta markkinataloudelta. Kärjistettynä siis sodassa oli siis kyse rahasta. Yhdekän vuotta silmitöntä raakuutta ja yli 3 miljoonaa ihmishenkeä rahan takia!?

Matkatessa yhä selvemmäksi on käynyt kuinka raa'alla tavalla raha pyörittää maailmaa ja meitä ihmisiä. Raha luo järjestystä maailmaan, mutta se saa myös aikaan paljon pahaa. Raha luo kilpailua, se synnyttää ahneutta ja kateutta sen mukaan jaetaan valtaa ja pahimmillaan sillä määritellään ihmisarvoa. Rahan vuoksi nähdään nälkää ja sen vuoksi soditaan. Siitä huolimatta me ihmiset emme edes osaa kuvitella maailmaa ilman rahaa. Rahakin on kuitenkin vain keksintö, ihmisen keksintö muiden joukossa. Ei se ole absoluuttinen totuus jonka avulla maailmaa voidaan pyörittää eikä se näin ollen voi olla ainoa vaihtoehto. En väitä että olisi mahdollista alkaa järjestämään maailmaa uudelleen ilman rahan käsitettä nyt kun pyörä on saatu jo niin kovaan vauhtiin, mutta jo pelkästään ajatusleikki maailmasta ilman rahaa, antaa uuden näkökulman ja suhtautumistavan koko systeemiin. Jokainen voi muuttaa omaa suhtautumistaan rahaan.

Olemme pohtineet matkan aikana yhdessä moneen kertaan rahan merkitystä omassa elämässä sekä sitä tuoko raha onnellisuutta. Monet vierailemamme köyhien maiden asukkaat, viimeiseksi Myanmarilaiset vaikuttavat kaikesta köyhyydestä huolimatta elävän onnellista, yhteisöllistä elämää. Näille ihmisille tuntuu olevan itsestään selvää että autetaan toinen toisiaan ja että omasta vähästä jaetaan myös niille ketkä apua tarvitsevat. Ihmiset hymyilevät ja laulavat paljon kun heitä katselee päivän askareissaan, kenelläkään ei tunnu olevan kiire mihinkään eivätkä ihmiset näytä stressaantuneilta. Yleinen elämänasenne tuntuu olevan köyhyydestä huolimatta positiivisempi kuin yleisesti ottaen meillä länsimaissa.

Hyvän esimerkin Myanmarilaisten positiivisesta ajatusmaailmasta saimme kun olimme tekemässä 3 päivän mittaista vaellusta pienten vuoristokylien halki. Olemme ohittamassa erästä kylää kun huomaamme tien varteen nurmelle kerääntyneen suuren joukon ihmisiä. Maahan on levitetty vilttejä joissa miehet pelaavat korttia ja naiset tuntuvat käyvän läpi kylän asioita. Tarjolle on myös katettu syötävää sekä huomattavan paljon paikallista rommia. Jarmo kysyy oppaalta mitkä juhlat kylässä mahtaa olla meneillään johon opas vastaa että kylässä on ollut aikaisin aamulla hautajaiset. Hautajaisten jälkeen on tapana jäädä pelaamaan korttia ja juomaan rommia, jota jatkuu aina seuraavaan aamuun saakka. Opimme, että Myanmarissa suhtaudutaan kuolemaan siten, että kuollessaan sielu jatkaa makaa seuraavaan paikkaan jota eloon jääneet hautajaisten jälkeen juhlivat. Varmasti Myanmarilaisetkin tuntevat luopumisen tuskaa lähimmäisistään, mutta päällimäisenä ajatuksena on ilo siitä että kuollutta henkilöä odottaa nyt jotain parempaa. Heille kuolema on luonnollinen asia ja luonnollinen jatkumo elämälle eikä se ehkä tunnu niin pelottavalta asialta kuin monille meille länsimaalaisille ihmisille.

Uusiin kulttuureihin tutustumisen myötä onkin oppinut paljon uusia tapoja nähdä maailmaa ja matkalla yksi antoisimmista asioista on ollut se kun ollut aikaa pohtia myös omaa elämää aivan uudella tavalla. Lukuisat keskustelut maailmasta ja elämästä yleensä paikallisten ihmisten, muiden tarvellereiden sekä toistemme kanssa ovat antaneet enemmän kuin osasin koskaan kuvitella ja kotiin palataan jos nyt ei aivan uudistuneina ihmisinä niin ainakin laukut täynnä uusia ajatuksia. Kliseistä kuuluisin – matkailu avartaa.

Itselläni matkan aikana on vahvistunut ajatus siitä, että tulevaisuudessa opiskeluiden päätyttyä, kun minunkin on vihdoin ja viimein aika siirtyä aikuisten oikeasti työelämään, on ehkä valmis tinkimään elämänlaadusta ja hakeutumaan vähemmän vastuulliseen ja sterssiä aiheuttavaan työhön joka ei kulkisi työpäivän jälkeen mukana kotiin. Se tarkoittaa ehkä vähemmän tuloja ja luopumista jostain, mutta samalla parempaa henkistä hyvinvointia ja ehkä enemmän aikaa sellaisten ihmisten ja asioiden parissa joista itse todella nauttii. Kiireestä ja stressistä on tullut kirosanoja joita emme halua reissun jälkeen enää elämäämme. Arjen laskeuduttua nuo pirut kuitenkin luikertelevat elämään hyvin helposti ja siksi pitääkin olla varma valinnastaan ja pysyä tiukkana ettei niin pääse käymään. Elämä on lyhyt ja siitä pitää pystyä nauttimaan. Erään hyvän ystävämme Colinin sanoin: ”Love your life – Live your life! I you don't like something, change it, if you wanna do something, do it! It's that easy”. Maailmassa on vaihtoehtoisia tapoja elää ja kuka tahansa voi valita toisenlaisen tavan kuin mihin yhteiskunta meitä niin kovasti painostaa jos on vain tarpeeksi rohkeutta. Tärkeintä elämässä on olla onnellinen.

Jenkkiläinen Colin ja Jape

Syvällisiä keskusteluja elämästä on yleensä syntynyt kun olemme olleet haikkaamassa milloin missäkin päin maailmaa. Jarmon suuri oivallus matkalla on ollut se, että ihminen viettää sängyssä ja töissä suurimman osan elämästään. Ei siis ole samantekevää missä leipänsä ansaitsee tai kuinka yönsä nukkuu, jos ne ovat kaksi aikaa kuluttavinta paikka elämässämme. Usein tuntuu ettei työpaikkaa voi ruveta liikaa valitsemaan, kun eletään aikaa jolloin hyvät työpaikat ovat tiukassa. Olemme tulleet kuitenkin siihen tulokseen, että työpaikka pitää valita huolella niin että sen lisäksi että työ on sopivan haastavaa ja motivoivaa, töissä vietetystä ajasta pitää myös pystyä nauttimaan. Jarmolle uuden työpaikan etsimisen lisäksi hankintalistalla on myös uusi sänky!

Kaikista mahtavinta reissussa on kuitenkin ollut se, että olemme saaneet nähdä lukemattomia aivan uskomattoman kauniita ja ihmeellisiä paikkoja, sekä tavata aivan mahtavia ihmisiä joista monista ehti tulla myös hyviä ystäviä. Olemme nauttineet täysin siemauksin siitä vapaudentunteesta, että on mahdollista mennä sinne minne tuuli kuljettaa vailla huolta huomisesta. Juuri siitä mistä ennen reissuun lähtöä niin kovasti haaveilimme. Monta kertaa kun käperryimme nukkumaan omaan pieneen kotimme Johnyn konttiin, milloin milläkin leirintäalueella ympäri Uutta-Seelantia, aivan mielettömän kirkkaan tähtitaivaan alla, ihmettelimme ääneen kuinka onnekkaita voimmekaan olla kun saamme kokea kaiken tämän.

Kaunes ja kurjuus maailmassa näyttäytyy pitkällä reissulla juuri sellaisena kuin se on eikä kurjiltakaan asioilta pysty sulkemaan silmiään. Kylmä tosiasia kuitenkin on että surkuttelemalla tämän maailman ongelmia ei paranneta ja oman mielenterveyden kannalta järkevämpää on keskittyä kauniisiin ja hyviin puoliin ja yrittää löytää kaikesta ne positiiviset puolet. Niin paljon kuin sitä välillä toivoisikin, minusta ei ole parantamaan maailmaa, niin kuin ei kenestäkään yksinään. Se mitä meistä jokainen voi tehdä ja mikä on jokaisen ihmisen velvollisuus, on elää oma elämä niin hyvin kuin se suinkin on mahdollista, luonnonvaroja säästäen sekä toisia ihmisiä kunnioittaen, ihon väristä tai sosiaalisesta statuksesta välittämättä.Vain hyvinvoivassa yhteiskunnassa voi olla hyvinvoivia yksilöitä. Välinpitämättömyys on yleistä monille länsimaalaisille ihmisille. On helppoa kääntää kanavaa ja sulkea silmänsä maailman tapahtumilta, kun ajatellaan etteivät ne kosketa millään tavalla omaa elämää. Tosiasia kuitenkin on, että kaikki maailman tapahtuman liikuttavat ennemmin tai myöhemmin meitä kaikkia tavalla tai toisella. On tärkeää olla tietoinen mitä maailmassa tapahtuu ja ilmaista omalla käytöksellään ettei ole oikein että jatkuvan markkinatalouden kasvun takia luonnonvaroja tuhlataan yhä edelleen kiihtyvällä tahdilla ja että kilpailu koventuessa heikommat meistä jäävät jalkoihin. Pitää välittää! Aloitetaan vaikka sillä että jätetään pakkaamatta ne banaanit ja pakastevihannekset niihin pienen pieniin pusseihin ja hymyillään vähän enemmän kaduilla toinen toisillemme x)

Koko reissu on mennyt kokonaisuudessaan aivan mahtavasti, ehkä jopa paremmin kuin osasimme odottaa. Kaikki asiat tuntuivat vain hoituvan kuin itsestään parhain päin. Mikä parasta, suunniteltu budjetti riitti kuin riittikin koko loppuun saakka, Jarmo oppi surffaamaan ja kotiin palataan yhdessä tuumin. Reissusta oli myös mukavaa kirjotella tarinoita blogiin ja erityisen mukavaa kirjoittamisesta on tehnyt tieto siitä että blogilla on ollut muutama uskollinen lukija, jotka ovat jaksaneet lukea tarinoita sekä kannustaa meitä reissun loppuun saakka. Kaiken kaikkiaan blogi sai meidän mittapuulla huikeat 21 231 katselukertaa! Iso kiitos siitä erityisesti teille vakkarilukijoille, mutta myös satunnaisille blogissa vierailijoille. Kiitos myös meidän molempien vanhemmille jotka ovat jaksaneet huolehtia että kaikki on varmasti hyvin. Maailmanmatka oli parasta mahtavuutta, mutta nyt tuntuu mukavalta tulla ainakin vähäksi aikaa takaisin kotiin, näkemään kaikkia teitä upeita kavereita ja haaveilemaan uusista reissuista. Pian nähdään!

Surf in the morning - just because I can