Laosista matkamme jatkui Bangkokin
kautta Aasian matkan odotetuimpaan kohdemaahan, Myanmariin. Ennen
kahden viikon mittaista tutkimusmatkaa mystiseen Myanmariin me
halusimme tutustua Myanmarin poliittiseen historiaan ymmärtääksemme
vierailemaamme kansaa hieman paremmin. Lähteenä Blogauksessa on
käytetty Wikipediaa, Wikipediassa viitattuja lehtiartikkeleita sekä
tarinoita paikallisilta Myanmarilaisilta, jotka saavat ensimmäistä
kertaa 50 vuotta kestäneen sotilasdiktatuurin jälkeen puhua
vapaasti maansa poliittisesta tilanteesta.
Myanmar on pinta-alaltaan
Kaakkois-Aasian suurin maa ja rajanaapureinaan maalla on Bangladesh,
Intia, Kiina, Laos ja Thaimaa. Myanmar kätkee sisälleen mahtavaa
kulttuuriperintöä tuhansien vuosien ajalta, ilmasto on kuuman
kostea ja rantaviivaakin maalla on noin 1900km. Kaikesta tästä
huolimatta tähän saakka useimmat Aasian lomamatkailijat ja
reppureissaajat ovat jättäneet Myanmarin pysähdyksen väliin, osin
turvallisuussyistä, osin boikotoidakseen maata johtavaa
sotilasjunttaa. Vuonna 2010 tapahtuneiden poliittisten muutosten
ansiosta myös Myanmariin on nyt kuitenkin suhteellisen helppoa ja
turvallista tulla ja turismi onkin lähtenyt vahvaan kasvuun.
Ulkomaailmalta vuosikymmeniä eristyksissä pidetty maa kiinnostaa
yhä useampia sillä Myanmarista löytyy sitä ”aitoa Aasiaa”
jota me länkkärit emme ole vielä päässeet pilaamaan. Myanmarin,
entisen Burman kansa on käynyt läpi pitkän ja vaikean
vapaustaistelun ja maa elää tällä hetkellä suurta poliittista ja
taloudellista murroksen aikaa.
Monien muiden maiden tavoin myös Burma
oli yksi Britti-imperiumin siirtomaista vuosina 1885-1948. Brittien
alaisuudessa maassa tapahtui suuria muutoksia, maahan luotiin vahva
keskushallinto ja talous muuttui omavaraisviljelystä palvelemaan
laajamittaista vientiä. Kehityksen seurauksena Burmasta tuli vuoteen
1939 mennessä muun muassa maailman suurin riisinviljelijä. Toisen
maailmansodan aikaan Burma alkoi kuitenkin vaatia täydellistä
itsenäisyyttä Britanniasta johon Brittihallitus lopulta myös
suostui. Maahan julistettiin perustuslaki ja maa sai itsenäisyyden
vuonna 1948 nimellä Burman liitto. Itsenäisyystaisteluita
johtaneesta Kenraali Aung Sanista nousi itsenäisyyden varmistumisen
jälkeen kansallissankari, mutta kansallismieliset kilpailijat
murhasivat Sanin ja suuren osan hänen hallitustaan jo ennen
itsenäisyyden julistamista.
Maan sisäiset valtataistelut
poliittisten ja etnistenryhmien välillä jatkuivat kuitenkin
itsenäistymisen jälkeen, joka johti lopulta siihen, että vuonna
1958 pääministeri U Nu kutsui sotilaat hallitsemaan maata
tilapäisesti tilanteen rauhoittamiseksi. Sotilaat luopuivat vallasta
18 kuukauden jälkeen, mutta nousivat valtaan pian uudelleen kenraali
Ne Winin johtaman sotilasvallankaapuksen myötä 1962. Valta siirtyi
kokonaan ulkomaalaisvihamieliselle sotilasjuntalle, joka julisti maan
sosialistiseksi (kommunistiseksi). Näistä tapahtumista alkaa paljon
puhuttu Burman viisi vuosikymmentä kestänyt sotilasdiktatuuri,
jonka aikana Burma eristyy miltei täysin muusta maailmasta,
ihmisoikeuksia poljetaan hävyttömällä tavalla ja sananvapautta
rajoitetaan rangaistuksen uhalla. Seurauksena useat ulkomaat
katkaisivat suhteensa Burmaan.
1980-luvulla entisen vauraan maan
talous romahtaa täydelliseti ja maan pitkäaikainen johtaja Ne Win
eroaa tehtävästään heinäkuussa 1988. Tästä lähtee liikkelle
laajat mielenosoitukset joihin osallistuvat jopa sadattuhannet
demokratiaa ja sotilahallinnon välitöntä eroa vaativat ihmiset.
Mielenosoitukset saavat kuitenkin traagisen lopun kun hallitus alkaa
tukahduttamaan mielenosoituksia väkivaltaisesti ja armeija surmaa
jopa tuhansia mielenosoittajia. Joukkomurhan jälkeen
kansallissankariksi vuonna 1947 nousseen kenraali Aung Sanin tytär
Aung San Suu Kyi jatkaa isänsä aloittamaa taistelua demokratian
puolesta, nousee mielenosoittajien ja opposition johtoon ja hänestä
tulee kasvot Burman ihmisoikeus- ja sananvapausrikoksille. Vuonna
1989 sotilasjuntta vaihtaa maan nimeksi Myanmar ja pääkaupunki
Rangoonista tulee Yangoon. Kansainvälinen yhteisö tuomitsi laajasti
sotilashallinnon ja ihmisoikousloukkaukset maassa sekä etnisten
vähemmistöjen shanien ja karenien pakkomuutot kotiseuduiltaan ja
vastalauseena Myanmarin sotilashallinnolle useat maat käyttävät
yhä edelleen maasta nimitystä Burma. Tämä on ollut myös valtion
demokratian puolesta taistelevan Aung San Suu Kyin toive.
Sotilasjuntta hallitsi maata
sotatilalain turvin vuoteen 1990 saakka, jolloin se päätti hieman
yllättäen järjestää parlamenttivaalit sillä ei uskonut
häviävänsä vaaleja. Sotilasjuntan suureksi yllätykseksi Aung San
Suu Kyin johtama kansallinen demokratia puolue (National League for
Democraty, NLD) voittaa kuitenkin vaalit ja saa jopa 392 paikkaa 485
paikasta huolimatta siitä, että Suu Kyi on vaalien aikaan juntan
määräämässä kotiarestissa. Sotilasjuntta tekee törkeän
kansalaukkauksen maansa kansalaisille kun se kieltäytyy hyväksymästä
vaalien tulosta, hajoittaa puolueet ja vangitsee useita aktivisteja.
Vaalien jälkeen alkaa myös Aung San
Suu Kyin vankila- ja kotiarestikierre. 21 viime vuoden aikana Suu Kyi
on ollut kotiarestissa yhteensä 15 vuotta. Toisinaan sotilasjuntta
on neuvotellut Suu Kyin kanssa, mutta hän ei ole suostunut
kompromisseihin joissa valta säilyisi edelleen juntalla ja on sen
sijaan päättänyt olla luovuttamatta ennen kuin maahan siirtyy
täyteen demokratiaan. Kansainväinen yhteisö ja useat
ihmisoikeusjärjestöt kuten Amnesty Internatinal ja pakolaisina
ympäri maailmaa elävät Burmalaiset kampanjoivat vuosia Suu Kyin ja
muiden poliittisten vankien vapauttamiseksi ja muun muassa U2 levitti
tietoa Aung San Suu Kyin tilanteesta 360 - kiertueellaan. Vuonna 1991
Aung San Suu Kyille myönnettiin Nobelin rauhanpalkinto
omistautumisesta rauhanomaiselle muutokselle. Nainen ei kuitenkaan
päässyt vastaanottamaan palkintoa henkilökohtaisesti sillä
Myanmarista poistuminen olisi johtanut maahantulokieltoon.
Vuonna 2007 laajat mielenosoitukset
alkavat jälleen ja niihin osallistuu yli satatuhatta henkeä. Pitkän
taistelun jälkeen, vuonna 2008 maahan julistetaan vihdoin uusi
perustuslaki ja ensimmäiset parlamenttivaalit sitten 20 vuoteen
järjestetään vuonna 2010. Vaalit voitti sotilasjuntan tukema USDP
puolue joka sai jopa 80% paikoista. Parlamentti valitsi puolueen
johtaja Thein Seinin maan presidentiksi ja hän vannoi virkavalansa
2011. Samalla maata hallinnut sotilajuntta laukkautettiin. Huolimatta
siitä, että länsimaat ja oppositio pitävät vaaleja
epärehellisinä ja vallansiirtoa näennäisenä, siviilihallinnon
myötä maassa puhaltaa uudet tuulet. Täytevaaleissa, jotka
pidettiin vuonna 2012 Aung San Suu Kyin johtama oppositio puolue NLD
sai 43 paikkaa 45 paikasta. Myös Suu Kyi itse sai olla ehdolla
ensimmäsitä kertaa ja myös hänet valittiin parlamenttiin. Myanmar
on avannut vihdoin ovensa ulkomaailmalle ja maahan on suunnitteilla
laajamittaisia muutoksia kansan hyvinvoinnin parantamiseksi. Valta
maassa pysyy kuitenkin edelleen sotilashallinnon tukemalla puolueella
ja demokratiapuolueen taistelu maassa jatkuu.
Aung San Suu Kyi vapautettiin
kotiarestista 13. tammikuuta 2010 ja hänestä on noussut isänsä
tavoin kansallissankari. NLD:n lippuja, julisteita ja tarroja joissa
on kuva Suu Kyistä ja hänen isästään näkee jokapuolella maata
ja 68-vuotiasta Demokratiapuolueen johtajaa kutsutaan kansan
keskuudessa Isosiskoksi. Ihmiset Myanmarissa ovat silminnähden
vapautuneita kun heillä on vihdoin vapaus puhua mitä he haluavat
ilman jatkuvaa rangaistuksen pelkoa. Useat Länsimaiden johtajat ovat
vierailleet maassa vallanvaihdon jälkeen ja antaneet lupauksia
tuestaan Myanmarin kehitykselle. Erityisen iloisia ihmiset
vaikuttavat olevan Yhdysvaltain presidentti Barack Obaman käynnistä
maassa vuonna 2012. Obama oli ensimmäinen yhdysvaltain johtaja joka
on vierraillut maassa yli 30 vuoteen. Maassa on kuitenkin yhä
edelleen poliittisia vankeja joiden vapauttamiseksi monet länsimaat
sekä ihmisoikeusjärjestöt ovat vedonneet.
Tapasimme eräänä päivänä
Baganissa 14-vuotiaan tytön joka halusi tulla juttelemaan meille
harjoittaakseen jo entuudestaan hämmästyttävän hyvää
englanninkielentaitoaan. Tyttö ihaili minun vaaleaa ihoani ja sanoi
toivovansa että hänelläkin olisi vaaleampi iho. Kerroin tytölle,
että minusta hän on kaunis ja että hänen pitäisi olla ylpeä
ihonväristään ja siitä mistä hän on kotoisin. Vakuuttaakseni
tytön lisäsin myös, että me länsimaalaiset valkoihoiset yritämme
usein paahtaa itseämme auringon alla saadaksemme tummaa väriä
vaaleen hipiäämme, johon tyttö toteaa kysyvyästi ”You wanna
have a dark skin because of Obama, right?”. Niin tai näin, Obama
on tuntunut tehneen lähtemättömän vaikutuksen niin nuoriin kuin
vanhuksiin.
Paikallista sanomalehteä selatessa
lehtien sivuilla on kymmeniä artikkeleita maan taloudellisesta
kehittämisestä sekä kansan hyvinvoinnin parantamisesta. Monet
länsimaat, USA etunenässä, haluavat aukaista kauppasuhteensa
Myanmariin ja olla näin mukana tukemassa maan kehitystä. Kaikki
länsimaat ovat myös hyvin tietoisia, että Myanmarista on
huomattavia öljy-, maakaasu-, jalokivi- ja kultaesiintymiä ja mm.
juuri USA on avuliaasti luvannut tarjota Myanmarille viimeisimpää
öljynporaustekniikkaansa. Sopia toivoo, että näistä
luonnonvaroista saadut taloudelliset hyödyt pysyisivät
prosentuaalisesti suurimmaksi osaksi maan sisällä ja että varoja
käytettäisiin maan hyvinvoinnin paranramiseen eikä rahat enää
virtaisi jo ennestään korruptioilla rikastuneiden entisten
sotilashallitsijoiden taskuihin tai länsimaalaisten talousjättien
tileille.
Ihmiset iloitsevat kovasti myös maahan
virtaavista turisteista. Turistien kiinnostus maata kohtaa tietää
tottakai taloudellista hyötyä monille, mutta sen lisäksi ihmiset
tuntuvat olevan hyvillään siitä, että muu maailma on kiinnostunut
heistä ja että erityisesti länsimaalaiset ihmiset haluavat tulla
katsomaan heidän kaunista maataan. Turismista saadut taloudelliset
hyödyt ovat tähän saakka virranneet suurimmaksi osaksi
sotilashallitsijoiden taskuihin valtion omistaessa suurimman osan
niin matkatoimistoista kuin majoitus- ja kuljetusliikkeistäkin,
jotka ovat rahastaneet turisteilta moninkertaisia hintoja
paikallisten hintoihin verrattuna rapeissa USA:n dollareissa. Monissa
matkaoppaissa kehoitetaankin välttämään valtion omistuksessa
olevia palveluita räikeän korruption vuoksi, mutta nyt asiaan on
tiettävästi tullut muutos ja valtion tukeminen tarkoittaa, jos ei
täydellisesti niin ainakin aiempaa enemmän, sitä mitä sen
pitäisikin – kansan hyvinvoinnin tukemista. Ihmiset todella
kokevat, että asiat Myanmarissa ovat vihdoin kehittymässä
parempaan suuntaan, mutta kuten eräs nuori yliopiskelijaopiskelija,
jonka kävimme pitkän keskustelun maan tilanteesta, totesi – vielä
on liian aikaista sanoa, onko kaikki todella menossa parempaan
suuntaan. Myanmarin matkamme jälkeen jäämme mielenkiinnolla
seuraamaan kuinka kehitys lähtee etenemään ja haluamme
ehdottomasti vierailla maassa uudelleen 5-10 vuoden kuluttua.
Obaman uskollinen ihailija |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti