keskiviikko 3. heinäkuuta 2013

Myanmarin vaputettu kansa – Historian tapahtumia pähkinänkuoressa


Laosista matkamme jatkui Bangkokin kautta Aasian matkan odotetuimpaan kohdemaahan, Myanmariin. Ennen kahden viikon mittaista tutkimusmatkaa mystiseen Myanmariin me halusimme tutustua Myanmarin poliittiseen historiaan ymmärtääksemme vierailemaamme kansaa hieman paremmin. Lähteenä Blogauksessa on käytetty Wikipediaa, Wikipediassa viitattuja lehtiartikkeleita sekä tarinoita paikallisilta Myanmarilaisilta, jotka saavat ensimmäistä kertaa 50 vuotta kestäneen sotilasdiktatuurin jälkeen puhua vapaasti maansa poliittisesta tilanteesta.

Myanmar on pinta-alaltaan Kaakkois-Aasian suurin maa ja rajanaapureinaan maalla on Bangladesh, Intia, Kiina, Laos ja Thaimaa. Myanmar kätkee sisälleen mahtavaa kulttuuriperintöä tuhansien vuosien ajalta, ilmasto on kuuman kostea ja rantaviivaakin maalla on noin 1900km. Kaikesta tästä huolimatta tähän saakka useimmat Aasian lomamatkailijat ja reppureissaajat ovat jättäneet Myanmarin pysähdyksen väliin, osin turvallisuussyistä, osin boikotoidakseen maata johtavaa sotilasjunttaa. Vuonna 2010 tapahtuneiden poliittisten muutosten ansiosta myös Myanmariin on nyt kuitenkin suhteellisen helppoa ja turvallista tulla ja turismi onkin lähtenyt vahvaan kasvuun. Ulkomaailmalta vuosikymmeniä eristyksissä pidetty maa kiinnostaa yhä useampia sillä Myanmarista löytyy sitä ”aitoa Aasiaa” jota me länkkärit emme ole vielä päässeet pilaamaan. Myanmarin, entisen Burman kansa on käynyt läpi pitkän ja vaikean vapaustaistelun ja maa elää tällä hetkellä suurta poliittista ja taloudellista murroksen aikaa.

Monien muiden maiden tavoin myös Burma oli yksi Britti-imperiumin siirtomaista vuosina 1885-1948. Brittien alaisuudessa maassa tapahtui suuria muutoksia, maahan luotiin vahva keskushallinto ja talous muuttui omavaraisviljelystä palvelemaan laajamittaista vientiä. Kehityksen seurauksena Burmasta tuli vuoteen 1939 mennessä muun muassa maailman suurin riisinviljelijä. Toisen maailmansodan aikaan Burma alkoi kuitenkin vaatia täydellistä itsenäisyyttä Britanniasta johon Brittihallitus lopulta myös suostui. Maahan julistettiin perustuslaki ja maa sai itsenäisyyden vuonna 1948 nimellä Burman liitto. Itsenäisyystaisteluita johtaneesta Kenraali Aung Sanista nousi itsenäisyyden varmistumisen jälkeen kansallissankari, mutta kansallismieliset kilpailijat murhasivat Sanin ja suuren osan hänen hallitustaan jo ennen itsenäisyyden julistamista.

Maan sisäiset valtataistelut poliittisten ja etnistenryhmien välillä jatkuivat kuitenkin itsenäistymisen jälkeen, joka johti lopulta siihen, että vuonna 1958 pääministeri U Nu kutsui sotilaat hallitsemaan maata tilapäisesti tilanteen rauhoittamiseksi. Sotilaat luopuivat vallasta 18 kuukauden jälkeen, mutta nousivat valtaan pian uudelleen kenraali Ne Winin johtaman sotilasvallankaapuksen myötä 1962. Valta siirtyi kokonaan ulkomaalaisvihamieliselle sotilasjuntalle, joka julisti maan sosialistiseksi (kommunistiseksi). Näistä tapahtumista alkaa paljon puhuttu Burman viisi vuosikymmentä kestänyt sotilasdiktatuuri, jonka aikana Burma eristyy miltei täysin muusta maailmasta, ihmisoikeuksia poljetaan hävyttömällä tavalla ja sananvapautta rajoitetaan rangaistuksen uhalla. Seurauksena useat ulkomaat katkaisivat suhteensa Burmaan.

1980-luvulla entisen vauraan maan talous romahtaa täydelliseti ja maan pitkäaikainen johtaja Ne Win eroaa tehtävästään heinäkuussa 1988. Tästä lähtee liikkelle laajat mielenosoitukset joihin osallistuvat jopa sadattuhannet demokratiaa ja sotilahallinnon välitöntä eroa vaativat ihmiset. Mielenosoitukset saavat kuitenkin traagisen lopun kun hallitus alkaa tukahduttamaan mielenosoituksia väkivaltaisesti ja armeija surmaa jopa tuhansia mielenosoittajia. Joukkomurhan jälkeen kansallissankariksi vuonna 1947 nousseen kenraali Aung Sanin tytär Aung San Suu Kyi jatkaa isänsä aloittamaa taistelua demokratian puolesta, nousee mielenosoittajien ja opposition johtoon ja hänestä tulee kasvot Burman ihmisoikeus- ja sananvapausrikoksille. Vuonna 1989 sotilasjuntta vaihtaa maan nimeksi Myanmar ja pääkaupunki Rangoonista tulee Yangoon. Kansainvälinen yhteisö tuomitsi laajasti sotilashallinnon ja ihmisoikousloukkaukset maassa sekä etnisten vähemmistöjen shanien ja karenien pakkomuutot kotiseuduiltaan ja vastalauseena Myanmarin sotilashallinnolle useat maat käyttävät yhä edelleen maasta nimitystä Burma. Tämä on ollut myös valtion demokratian puolesta taistelevan Aung San Suu Kyin toive.

Sotilasjuntta hallitsi maata sotatilalain turvin vuoteen 1990 saakka, jolloin se päätti hieman yllättäen järjestää parlamenttivaalit sillä ei uskonut häviävänsä vaaleja. Sotilasjuntan suureksi yllätykseksi Aung San Suu Kyin johtama kansallinen demokratia puolue (National League for Democraty, NLD) voittaa kuitenkin vaalit ja saa jopa 392 paikkaa 485 paikasta huolimatta siitä, että Suu Kyi on vaalien aikaan juntan määräämässä kotiarestissa. Sotilasjuntta tekee törkeän kansalaukkauksen maansa kansalaisille kun se kieltäytyy hyväksymästä vaalien tulosta, hajoittaa puolueet ja vangitsee useita aktivisteja.

Vaalien jälkeen alkaa myös Aung San Suu Kyin vankila- ja kotiarestikierre. 21 viime vuoden aikana Suu Kyi on ollut kotiarestissa yhteensä 15 vuotta. Toisinaan sotilasjuntta on neuvotellut Suu Kyin kanssa, mutta hän ei ole suostunut kompromisseihin joissa valta säilyisi edelleen juntalla ja on sen sijaan päättänyt olla luovuttamatta ennen kuin maahan siirtyy täyteen demokratiaan. Kansainväinen yhteisö ja useat ihmisoikeusjärjestöt kuten Amnesty Internatinal ja pakolaisina ympäri maailmaa elävät Burmalaiset kampanjoivat vuosia Suu Kyin ja muiden poliittisten vankien vapauttamiseksi ja muun muassa U2 levitti tietoa Aung San Suu Kyin tilanteesta 360 - kiertueellaan. Vuonna 1991 Aung San Suu Kyille myönnettiin Nobelin rauhanpalkinto omistautumisesta rauhanomaiselle muutokselle. Nainen ei kuitenkaan päässyt vastaanottamaan palkintoa henkilökohtaisesti sillä Myanmarista poistuminen olisi johtanut maahantulokieltoon.

Vuonna 2007 laajat mielenosoitukset alkavat jälleen ja niihin osallistuu yli satatuhatta henkeä. Pitkän taistelun jälkeen, vuonna 2008 maahan julistetaan vihdoin uusi perustuslaki ja ensimmäiset parlamenttivaalit sitten 20 vuoteen järjestetään vuonna 2010. Vaalit voitti sotilasjuntan tukema USDP puolue joka sai jopa 80% paikoista. Parlamentti valitsi puolueen johtaja Thein Seinin maan presidentiksi ja hän vannoi virkavalansa 2011. Samalla maata hallinnut sotilajuntta laukkautettiin. Huolimatta siitä, että länsimaat ja oppositio pitävät vaaleja epärehellisinä ja vallansiirtoa näennäisenä, siviilihallinnon myötä maassa puhaltaa uudet tuulet. Täytevaaleissa, jotka pidettiin vuonna 2012 Aung San Suu Kyin johtama oppositio puolue NLD sai 43 paikkaa 45 paikasta. Myös Suu Kyi itse sai olla ehdolla ensimmäsitä kertaa ja myös hänet valittiin parlamenttiin. Myanmar on avannut vihdoin ovensa ulkomaailmalle ja maahan on suunnitteilla laajamittaisia muutoksia kansan hyvinvoinnin parantamiseksi. Valta maassa pysyy kuitenkin edelleen sotilashallinnon tukemalla puolueella ja demokratiapuolueen taistelu maassa jatkuu.

Aung San Suu Kyi vapautettiin kotiarestista 13. tammikuuta 2010 ja hänestä on noussut isänsä tavoin kansallissankari. NLD:n lippuja, julisteita ja tarroja joissa on kuva Suu Kyistä ja hänen isästään näkee jokapuolella maata ja 68-vuotiasta Demokratiapuolueen johtajaa kutsutaan kansan keskuudessa Isosiskoksi. Ihmiset Myanmarissa ovat silminnähden vapautuneita kun heillä on vihdoin vapaus puhua mitä he haluavat ilman jatkuvaa rangaistuksen pelkoa. Useat Länsimaiden johtajat ovat vierailleet maassa vallanvaihdon jälkeen ja antaneet lupauksia tuestaan Myanmarin kehitykselle. Erityisen iloisia ihmiset vaikuttavat olevan Yhdysvaltain presidentti Barack Obaman käynnistä maassa vuonna 2012. Obama oli ensimmäinen yhdysvaltain johtaja joka on vierraillut maassa yli 30 vuoteen. Maassa on kuitenkin yhä edelleen poliittisia vankeja joiden vapauttamiseksi monet länsimaat sekä ihmisoikeusjärjestöt ovat vedonneet.

Tapasimme eräänä päivänä Baganissa 14-vuotiaan tytön joka halusi tulla juttelemaan meille harjoittaakseen jo entuudestaan hämmästyttävän hyvää englanninkielentaitoaan. Tyttö ihaili minun vaaleaa ihoani ja sanoi toivovansa että hänelläkin olisi vaaleampi iho. Kerroin tytölle, että minusta hän on kaunis ja että hänen pitäisi olla ylpeä ihonväristään ja siitä mistä hän on kotoisin. Vakuuttaakseni tytön lisäsin myös, että me länsimaalaiset valkoihoiset yritämme usein paahtaa itseämme auringon alla saadaksemme tummaa väriä vaaleen hipiäämme, johon tyttö toteaa kysyvyästi ”You wanna have a dark skin because of Obama, right?”. Niin tai näin, Obama on tuntunut tehneen lähtemättömän vaikutuksen niin nuoriin kuin vanhuksiin.

Paikallista sanomalehteä selatessa lehtien sivuilla on kymmeniä artikkeleita maan taloudellisesta kehittämisestä sekä kansan hyvinvoinnin parantamisesta. Monet länsimaat, USA etunenässä, haluavat aukaista kauppasuhteensa Myanmariin ja olla näin mukana tukemassa maan kehitystä. Kaikki länsimaat ovat myös hyvin tietoisia, että Myanmarista on huomattavia öljy-, maakaasu-, jalokivi- ja kultaesiintymiä ja mm. juuri USA on avuliaasti luvannut tarjota Myanmarille viimeisimpää öljynporaustekniikkaansa. Sopia toivoo, että näistä luonnonvaroista saadut taloudelliset hyödyt pysyisivät prosentuaalisesti suurimmaksi osaksi maan sisällä ja että varoja käytettäisiin maan hyvinvoinnin paranramiseen eikä rahat enää virtaisi jo ennestään korruptioilla rikastuneiden entisten sotilashallitsijoiden taskuihin tai länsimaalaisten talousjättien tileille.

Ihmiset iloitsevat kovasti myös maahan virtaavista turisteista. Turistien kiinnostus maata kohtaa tietää tottakai taloudellista hyötyä monille, mutta sen lisäksi ihmiset tuntuvat olevan hyvillään siitä, että muu maailma on kiinnostunut heistä ja että erityisesti länsimaalaiset ihmiset haluavat tulla katsomaan heidän kaunista maataan. Turismista saadut taloudelliset hyödyt ovat tähän saakka virranneet suurimmaksi osaksi sotilashallitsijoiden taskuihin valtion omistaessa suurimman osan niin matkatoimistoista kuin majoitus- ja kuljetusliikkeistäkin, jotka ovat rahastaneet turisteilta moninkertaisia hintoja paikallisten hintoihin verrattuna rapeissa USA:n dollareissa. Monissa matkaoppaissa kehoitetaankin välttämään valtion omistuksessa olevia palveluita räikeän korruption vuoksi, mutta nyt asiaan on tiettävästi tullut muutos ja valtion tukeminen tarkoittaa, jos ei täydellisesti niin ainakin aiempaa enemmän, sitä mitä sen pitäisikin – kansan hyvinvoinnin tukemista. Ihmiset todella kokevat, että asiat Myanmarissa ovat vihdoin kehittymässä parempaan suuntaan, mutta kuten eräs nuori yliopiskelijaopiskelija, jonka kävimme pitkän keskustelun maan tilanteesta, totesi – vielä on liian aikaista sanoa, onko kaikki todella menossa parempaan suuntaan. Myanmarin matkamme jälkeen jäämme mielenkiinnolla seuraamaan kuinka kehitys lähtee etenemään ja haluamme ehdottomasti vierailla maassa uudelleen 5-10 vuoden kuluttua.

Obaman uskollinen ihailija

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti